Maailma on ”SAPitettu”

Uudessa Etlatiedon raportissa todetaan: ”Ainoastaan mobiilitekniikan soveltamisessa Suomen yritykset ovat kärjen vauhdissa. ICT-osaamisessa, sähköisen toimitusketjun hallinnassa ja pilvipalvelujen hyödyntämisessä täällä ollaan aivan jälkijoukoissa”.  Samasta asiasta kirjoitti Teknologiateollisuus ry Gartner’ilta tilaamassaan Trans ICT- raportissa vuonna 2010: ”Teknologiateollisuuden piirissä on herännyt epäilys, että myöskään kansainvälisillä markkinoilla ja avoimen kilpailun piirissä toimivat yrityksemme eivät hyödynnä riittävästi tietotekniikan mahdollisuuksia ja luo niistä kilpailuetuja. Tämä raportti osoittaa, että epäilys ei ole ollut perusteeton. Investoinneilla mitattuna kilpailijamme panostavat lähes kaksi kertaa suomalaisia teknologiayrityksiä enemmän tietotekniikkaan”.  Raportin mukaan selkeä enemmistö (yli 70%) suomalaisista teollisuusyrityksistä  hankkii ERP- järjestelmän (toiminnanohjaus) tarkoittaessaan investoida toimitusketjun hallinnan ja tuotannonsuunnittelun ja –ohjauksen IT-järjestelmään. Vain 18% hankkii käyttötarkoitusta vastaavan IT-järjestelmän, joita ovat kehittyneet suunnittelu ja aikataulutusjärjestelmät, APS (Advanced Planning & Scheduling) sekä tuotannonohjausjärjestelmät, MES (Manufacturing Execution System).

Amerikkalainen tietojärjestelmien kehitystä seuraava konsulttitalo Gartner jakaa tuottavuuden- ja kilpailukyvyn lisäämisen kyvykkyydessä tietojärjestelmät niihin, jotka tarvitaan yrityksen, lähinnä taloustoiminnan, hallintaan (ryhmä ”RUN”) ja niihin järjestelmiin, jotka mahdollistavat tuottavuuden parantamisen ja kilpailukyvyn lisäämisen tai jopa hyppäyksellisen muutoksen (ryhmä ”GROW ja TRANSFORM”).  ERP kuuluu ensimmäiseen ryhmään, ”RUN”.  APS- ja MES- järjestelmät kuuluvat ryhmiin ”GROW” ja ”TRANSFORM”.

Mikä sitten estää APS- ja MES- järjestelmien leviämisen myös suomalaisiin teollisuusyrityksiin? Ylivoimaisesti tärkein syy on tiedon puute. Suomalaisista tietohallintojohtajista vain 10%-15% tuntee näitä järjestelmiä ja teknologioita. MES- järjestelmistä tiedetään enemmän, APS- järjestelmistä vähemmän. Tiedeyliopistot ja ammattikorkeakoulut eivät juuri opeta aiheesta.  Opinnäytetöitäkin on vähän. Antti Ylönen on tehnyt diplomityön: ”Tuotannonsuunnittelu- ja -ohjausprosessin kehittäminen konepajayrityksessä” (LTY, Tuotantotalouden osasto, 2010). Henri Koponen on kirjoittanut kandityön: ”Kehittyneet tuotannon aikataulutus- ja suunnittelujärjestelmät (APS) sekä niiden tehokas käyttö” (Aalto yliopisto, TUTA, 2009). Kai Kärkkäinen on sivunnut aihetta diplomityössään (LTY, 2007). Yhtään väitöskirjaa aihealueeseen liittyen ei Suomessa ole tehty. Tilanne on toisenlainen ulkomaisissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa vaikkapa länsi-naapurissamme. Esimerkiksi Chalmers’in yliopistossa on APS- aiheinen väitöskirja: “Use of Advanced Planning and Scheduling (APS) systems to support manufacturing planning and control processes”, Linea Kjelsdotter 2012.  Chalmers’ista löytyy lisäksi lukuisia opinnäytetöitä.

Tiedon puutteen lisäksi on aivan toisenlainen syy, mikä rajoittaa tuotannon IT-järjestelmien leviämistä ainakin suuremmissa yrityksissä. Pohjois-amerikkalainen ICT – konsultti ja entinen mm.  Accenturen  SAP- asiantuntija Schaun Snapp (http://www.scmfocus.com/ ) väittää, että taustalla on ”pyhä liittouma”. Hän on tutkinut ERP- järjestelmäkehittäjien, kuten SAP ja ERP- konsulttitalojen yhteistyötä. Snapp toteaa, että liittouman ja yhden järjestelmän (ERP) kausi alkoi todenteolla vuonna 2000, kun SAP, Oracle ja muut isot ERP-toimijat päättivät ulkoistaa projektiliiketoiminnan konsulttiyhtiöille, kuten Accenture, Deloitte, Fujitsu ja IBM. Snapp kertoo, että ERP- järjestelmätoimituksiin syntyi ansaintalogiikka, joka perustui yhden järjestelmän ympärillä tapahtuvaan konsultointiin ja jatkuviin kehityshankkeisiin. Tämä logiikka perustuu siihen väittämään, että ERP on sovellettavissa kaikkiin eri osa-alueisiin alkaen taloushallinnosta ja päätyen tuotantoon ja tilaus-toimitusketjun hallintaan (SCM).

Hollantilaisen Utrecht’in yliopiston tutkijaryhmä Ronald Battenburg, Jos Benders ja Heico van der Blonck ovat tutkineet Snapp’in mainitseman liittouman ulottamista yrityksiin. Jotta yritykset pysyisivät yhden järjestelmän piirissä, pitää yritysten sisällä, etenkin tietohallinnossa, synnyttää mekanismi, joka estää standardijärjestelmästä poikkeamisen ja kolmansien osapuolien ohjelmistojen tulemisen yrityksiin. Tutkimusjulkaisun nimi on ”Technical Isomorphism at Work: ERP-embedded similarity-enhancing mechanisms” (hakusanalla ”Technical isomorphism at work” löytyy netistä ladattava pdf-dokumentti). Tutkimuksen mukaan yrityksiin luodaan oma valvontatoiminta, josta vastaa Customer Competence Centre, CCC. Tähän toimintaan liittyy nk. ”Unless Policy” ja ”Change Reguest Policy”, joiden määrittelyn on tehnyt ERP- toimittaja. Tutkijat väittävät, että ERP- järjestelmään tehtävät muutokset tai liitynnät kolmansien osapuolien järjestelmiin täytyy hyväksyttää ERP- toimittajalla. Jos näin ei menetellä, voi tämä johtaa CCC-sopimuksen irtisanomiseen tai aiheuttaa ainakin kustannuksia: tukipalvelujen hinnat ERP- toimittajalta kallistuvat merkittävästi.

Myös Jyväskylän yliopistossa tehty Henri Teittisen väitöstyö sivuaa yllä kuvattua aihetta. Väitöskirjan nimi on ”Näkymätön ERP: taloudellisen toiminnanohjauksen rakentuminen”. Kirja käsittelee kahden ERP- järjestelmän (SAP ja IFS) käyttöönottoprosessia sekä tähän liittyen johdon ja tuotannon hyvin erilaisia käsityksiä järjestelmästä. Vertailuyrityksenä on mm. suuri valimoyritys. Kirjaa lukee välillä kuin hyvää romaania. ERP- konsultit toimivat kuin herätysliikkeen saarnaajat. Yrityksen johdolle luodaan mahdollisuuksien maailma, joka on mahdollinen vain, jos johto sitoutuu noudattamaan tiukasti konsulttien ohjeita. Viestin perillemenoa vahvistetaan sopivasti pelottelemalla uhkakuvien maailmalla. Mahdollisuuksien maailma on monoliittinen, yhden järjestelmän ympärille rakentuva. Väitöstyötä varten on haastateltu useita tuotannon ja johdon henkilöitä. Mielipiteet ERP – järjestelmän hyödyistä ovat tuotannolla ja johdolla hyvin erilaiset. Johdolla positiiviset ja tuotannolla vähemmän positiiviset.

Kun mahdollisuuksien maailma ei välttämättä näytäkään lupauksien mukaiselta eikä jatkuva ERP’in räätälöinti tuonutkaan odotettuja ja luvattuja tuloksia, miten suomalaiset teollisuusyritykset sitten ovat toimineet puutteista huolimatta? Puutteita on koetettu kompensoida mm. Lean – hankkeilla niin, ettei suunnittelussa ja ohjaamisessa tarvittaisi lainkaan eri ohjelmistoja. Jotkut Lean- koulukunnat tuntuvat karttavan viimeiseen asti IT-järjestelmien mukaan ottamista projektiin. Näin ei pitäisi olla, päinvastoin. APS- järjestelmien algoritmeihin on jo alun alkaenkin sisällytetty Lean- filosofian mukaisia toimintoja, kuten prosessien virtaviivaistaminen ja hukan karsiminen. Aiheesta voi lukea lisää Technology Evaluation Centre:n verkkokirjoituksessa ”Sorting through ERP, Lean manufactuing, APS and MES: How can APS complement Lean manufacturing” (Part 3.). Lisäohjelmistoilta ei ole vältytty. Mitä ohjelmistoja suunnittelu on sitten käyttänyt?  IFS:n vuonna 2011 Mint Jutras’illa teetättämän tutkimuksen mukaan yli 75% ERP- järjestelmiä käyttävistä yrityksistä ilmoitti käyttävänsä Exceliä suunnittelussaan. Tutkimus on otsikoitu itseironisesti: ”ERP stands for Excel Runs Production”.

”Maailma on nyt ’sapitettu’ ” totesi suuren IT-konsulttifirman SAP- konsultti. ERP- investoinnit eivät lisäänny. Gartner’in mukaan ERP- järjestelmien myynnin kasvu oli 0% vuonna 2012 ja hiipuu edelleen. Samaan aikaan kasvoi APS- järjestelmien myynti 14%. Muutosten tuulet ovat alkaneet puhaltaa ja kevätkin alkoi vasta hetki sitten. Johtuneeko muutos lisääntyvästä valon määrästä ja luonnossa alkaneesta uudistumisesta, kun myös useissa yrityksissä ja etenkin niiden tietohallinnossa on alkanut tapahtua. Pilvipalvelut ovat tulleet mukaan järjestelmien valintakriteereihin: yritykset eivät halua enää ohjelmistohankinnastaan vuosia kestävää ja ennen kaikkea hyvin kallista roll-out – ruljanssia. Myös IT-investointeihin on ilmestynyt uusia kolmikirjainlyhenteitä. Huomatkaa, että excel’issä on viisi kirjainta.

Heikki Aalto, 31.3.2014

Jaa sisältö