OVATKO TABLETIT TUOTANNOSSA LUKSUSTA?

Yrityksessä mietittiin tablettien käyttöä tuotannossa. Käyttöönottoa hidasti keskijohdossa ilmennyt  tablettikateus: ”Miksi tuotantoon tabletit, jos heilläkään ei ole”?

MIKSI NÄIN?

Tuotannon digitalisaatio etenee hitaasti. Ei ihme. Yritykset printtaavat työmääräimensä paperilapuille ja jaettavaksi työntekijöille, joskus useita satoja päivässä. Paperiin merkitään kynällä tehdyt tunnit ja huomiot, jotka sitten siirretään yrityksen järjestelmään erikseen päivän päätteeksi, jos silloinkaan.

Parhaimmassa tapauksessa paperilapuissa oleva viivakoodi luetaan viivakoodin lukijalla, joka sekin on jossain hallin perällä. Samalla käyttäjä lukee ties kuinka monta viivakoodia kirjatakseen mitä milloinkin. Vaikeaa ja laitteen takana jono vain kasvaa. Viivakoodinlukijan teollinen työasema suojauksineen maksaa kolmekin tonnia. Ei ihme, että niitä ei ihan joka koneella tai työpisteellä ole.
Viivakoodi on tarvittu, että tilausmassasta ei oikeaa tilausta ole muuten löytynyt. Tämäkin on seurausta siitä, että työvaiheita ei ole todellisuudessa aikataulutettu.

MITEN KÄVI?

Miten yrityksessä kävi? Tuotanto sai tablettinsa ennen keskijohtoa, kun todellista tarvetta hieman kartoitettiin. Android-tabletti maksaa halvimmillaan 60 euroa kappale.  Jokaisella työntekijällä voi olla käytössä oma tabletti, jonne voi kirjata tunnit, tehdä kuittaukset ja huomiot reaaliajassa langattoman verkon kautta. Ei turhia kävelyjä eikä viiveitä.

Tuotanto on ottanut tabletit innoissaan vastaan ja kokeneet niiden käytön erittäin positiiviseksi. Kaikki ovat tyytyväisiä ja tuottavuus kasvaa. Ei hassumpi syy tablettien käytölle – eikä mitään luksusta!

Raimo Puro, 2.11.2015